Marski Challenge kisaraportti

Kesän ensimmäistä seikkailu kisaa oli odotettu jo tovi.  Talven, kevään ja alkukesän ajan oli saanut keskittyä treenailuun ja monta hyvää pitkää treeniä oli alla. Myös viikonlopun mittaisia treenejä oli ehditty tehdä jo useita. Vammoilta olimme säästyneet koko harjoittelujakson, ja muutenkin kunto oli kohdallaan. Alkukesä oli pyritty painottamaan enemmän pyöräilyyn, ja sitä tehtiinkin enemmän kuin yleensä, mutta silti olisi vielä pitempiä treenejä voinut pyöräillessä olla. Nyt pyörälenkit olivat olleet vauhdikkaita 2-4h lenkkejä. Juoksukilometrejä kuitenkin tiputettiin. Teimme yhden 40-50 km:n mittaisen juoksun per kuukausi ja Heinäkuulle tiputeltiin kilsoja ja juoksupäiviä, jotta palautumiselle jäi aikaa. Kisaviikko huilattiin ja poimittiin marjoja ja sieniä, juoksua muutama lyhyt jaloittelu lenkki.

Kisaan lähtö

Tavaroiden välppäys ja pakollisten tavaroiden jako meni totutusti. Reetalle EA, GPS ja emit, minulle kartta asiat, kompassit ja muut ratasuunnittelu tarvikkeet. Marskiin ei pakollisten tavaroiden lista ollut kovin pitkä: EA-pakkaus, yksi reppu, emit, GPS ja molemmille hanskat ja kuormaliina. Juotavaa ja syötävää ja muuta tavaraa sitten oman harkinnan mukaan. Pidän erittäin hienona, ettei järjestäjä pakota turhan tavaran kantamiseen vaan jokainen kilpailija arvioi itse mitä voisi tarvita. Pakolliset tarvittavat olivat juuri mitä varmasti tarvitset. Tavarat vaihtolaatikoihin, evästä ja geeliä reppuun ja pyörään, varmuuden vuoksi sadetakkia ja housua, hanskaa ja pipoa yms mukaan. Keli oli ennusteen mukaan oleva kisapäivänä pilvipoutainen, ehkä pientä sadetta. Molemmat otimme mukaan vyötärölle laitettavan vyön ”spibeltin”, jonne mahtuivat pakolliset tavarat. Tähän laitettiin myös kilpailunumerot kiinni. Näin ollen juoksu osuuksilla ei tarvitse kantaa reppua ja juomasäiliöitä mukana. Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. 

Auto kohti Hämeenlinnaa perjantaina töiden jälkeen, hotellissa pizzat napaan ja teippaukset nilkkoihin. Vielä viime hetken tavaroiden valmistelut aamuksi ja hyvissä ajoin nukkumaan. Sovittiin vielä iltapuheina, että kisa mennään tunnustellen ja pyrkien hyvään suoritukseen, sijoituksesta viis, keskittyen tekemiseen.

Kisapaikalla Lepaassa

Kisapaikalle päästiin lauantai aamuna hyvissä ajoin. Tavarat vaihtopaikalle, Karsun mainosliput liehumaan ja karttojen hakuun. Karttoja sai lähdössä kaksi; melontakartta ja A-3 kartta mittakaavassa 1:25000, sekä reittikirja. Melontarasteja oli vain kolme. Matka ei olisi kuin vajaa pari kilometriä. Tässä vaiheessa hylkäsimme ajatuksen omista hiilikuitumeloista ja liiveistä. Näitä ei vaihtopaikalta kannettaisi näin lyhyen melonnan takia. Reitti piirreltiin kartoille. Reittivalintoja ei hirveästi ollut ja oletettavasti samoja reittejä mentäisiin koko porukka. Meidän sarjamme aloittaisi prologin jälkeen melonnalla, jonka jälkeen 1. rastin jälkeen olisi joen ylitys. Eli uimaan päästään heti alkuun. Quest-tehtäviä oli radalla 4 kpl ja reitiltä saisi vielä kaksi lisä karttaa, näille varattiin muovit. Reittikirjassa luki kisan kulku, mutta rastimääritteitä ei ollut, kuten ei Marskissa ole ollut ennenkään. Rastit olikin sijoiteltu mukavasti polun varteen tai lähietäisyydelle.

Työnjako totuttu; minä vedän letkaa suunnistaen ja Reetta leimaa rastit. Päivän aloitus lähdössä lähtivät kilpasarjan joukkueet ja puolet kunto sarjasta. Loput lähtisivät toisessa aallossa. Prologille käveltiin pieni matka, prologin kartat käteen ja startti. Vettä oli ripeksinyt pikkuhiljaa jo puoli tuntia, mutta sää näytti nyt selkeytyvän. 

Startti, prologi ja melonta

Melko blancolla kartalla oli rastipisteitä, joista piti hakea luku ja leimata lukujen summaa vastaavalla koodi leimauslaitteella. Tietä pitkin piti edetä, laajoja nurmialueita ei saanut käyttää oikaisuna. Jonossa mentiin rastilta toiselle, ilman karttaakin pärjäsi, niin paljon porukkaa oli jonossa. Jonossa myös leimattiin tarkastuspisteellä luku 129 ja juoksulla melontaan. Melomaan päästiin ensimmäisenä, kilpa miehet aloittivat oman osuuden pyöräilyllä. 

Kolme rastia oli nopeasti haettu meloen, kuntosarja etsi kuumeisesti melonnan 3. rastia heinikosta, itse satuimme juuri kohdalle. Rastilippua ei ollut, vaan leimasin kellui styroksin palalla. Melko huomaamaton, mutta juuri oikeassa paikassa. Juoksulla vaihtoon ja reppu selkään, jossa pyöräilykengät, ja niine hyvineen poljettiin 1. rastille. Pyörät finfoamille pinoon, reput ja vaatteet siihen päälle, armeijan epämukavat pelastusliivit päälle ja uimaan lautan kanssa. Olimme alussa sopineet, että riisumme vaatteet uintiin. Halusimme pysyä kuivana mahdollisimman pitkään, koska taivas oli pilvinen edelleen, eikä kelin luonne ollut vielä varma. Vastarannalla vaatteet päälle, tähän meni pari-kolme minuuttia, mutta kannatti. Palelemme aina märkänä, ja se on meidän heikko kohtamme kisoissa. Tämä oli toimiva ratkaisu meille.

Pyörän selkään ja liikkeelle, seuraava pari oli vasta veteen tulossa tässä vaiheesssa. Rastilla 2. oli ensimmäinen Quest. Sanaleikki; niityllä oli maastoesterata ja esteiden taakse oli sijoiteltu sanoja, joita piti muodostaa lause. Oli iso niitty, pieni niitty ja vielä yksi niitty. Reetta kirmasi pikkuniittyjä ja reunoilla olevia esteitä, minä juoksin isonniityn esteitä. Kolme sanaa löytyi hyvin, yhtä sanaa sai etsiä tovin, kunnes se löytyi sijoiteltuna lähes maanrajaan. Vähän niin kuin pikkaisen enemmän piilossa kuin muut. ” Maalissa on tarjolla Pingviini jäätelöä” koodilla toimitsija antoi luvan lähteä liikkeelle. Samaan aikaan lähti myös kuntosarjan miespari pyöräilemään, ja me imussa 100 m väärään suuntaan. Vilkaisu karttaan palautti maanpinnalle ja oikeaan suuntaan. Seuraavia naisjoukkueita alkoi valua niitylle. Reiteen turboa ja hiekkateitä sekä polkuja poljettiin seuraavat rastit 3 – 10 leimaten rasteja reitin varrelta. 

Rasti 10 nousi mäen päälle mastolle. Rastilla oli kaksi Questia; laskeutuminen kalliolta ja toisena tehtävänä yllätys yllätys, sanaleikki. Porukkaa oli kuin pipoa mäen päällä. Osa lähti ja tuli kiipeilystä, osa suoritti suunnistus tehtävää. Olo oli kuin shanghain torilla. Rastihenkilö huuteli, että kiipeämään pääsee, joten hyppäsimme maassa lojuviin valjaisiin ja merkattua reittiä kalliolle. Alun perin oli kerrottu, että kilpa sarjalaiset saavat ohitella Questeilla, mutta kalliolle mennessä neljästä laskeutumis linjasta huolimatta jouduimme samalla linjalle. Minä laskeuduin ensin ja Reetta odotteli ylhäällä ja tuli sitten perässä. Laskeutuessani alas oli edelliset laskeutujat jättäneet kaseja ja sulkkareita laskeutumisköyteeni, joten matka tyssäsi n 10 cm ennen kuin jalkani osuivat maahan. Yritin avata sulkkarin lukkoa mutta jumissa olin. Viereiseltä linjalta tuli kaveriaan odotellut mies apuun ja nosti minua ja availi sulkkarin lukkoja. Poistin sitten köydestä kaikki edelliset kolme kasia ja sulkkaria ennen kuin Reetta pääsi tulemaan. Alhaalla ei siis ollut ketään rasti henkilöä varmistamassa toimintaa, mikä pieni miinus järjestäjälle. Aikaa suttaantui hommaan mikä ei kilpailijalle kuulu.

Suunnistus tehtävän ohje kyltissä oli ilmoitettu suunta missä rasti on asteina ° ja matka metreinä, miten kaukana rasti on pisteestä, lisäksi apuna esim ”kallion alla, päällä tms). Kirjaimia olisi viisi ja näistä muodostuisi Etelä pohjalaisen kaupungin nimi. Porukkaa pyöri edes takaisin sinne tänne ja kiipeilijät tulivat ja menivät. Tehtävät olivat vieri vieressä, joten ihmiset sekoilivat jo tästä muurahaispesä efektistä johtuen. Eikun metsään suunnan mukaan. Ensimmäistä rastia etsittiin, etsittiin sitten jo vähän porukalla ja lopulta hajaannuttiin. Takanamme tullut naisjoukkue harhaili metsässä myös, mutta yhden kirjaimen jälkeen he ”arvasivat” tai saivat sanan selville ja painoivat tässä meistä ohi. 

Seuraavat rastit löytyivät helpommin ja metsään olikin jo muodostunut polkuja rasteille. ”Seuraa polkua” sanoin Reetalle ja siellä rasti oli. Kolmen löytämämme kirjaimen jälkeen päättelimme, että kaupunki on LAPUA, sana järjestäjälle ja saimme käteen pyöräsuunnistus kartan missä oli itse asiassa kaksi lisärastia matkalta poimittavaksi ennen seuraavaa Quest rastia. 

Helpot ajelu rastit matkalta ja seuraava Quest oli ammunta. Juurikin meidän lajeista se heikoin, tämä on nähty jo monessa seikkailu kisassa. Rastihenkilön löydyttyä, minä ampumaan ensin, kaikki ohi. Reetta ehti hengähtää hetken ja sai vähän ohjeistusta rastihenkilöltä vierestä, osui kaksi. Kahdeksan sakkokierrosta teki noin 3 km:n lisälenkin, mutta otimme sen jaloitteluna. Pyöräilykengillä juoksukin onnistui, kun alusta oli pehmeää hiekkaa ja nurmea. Aurinkokin näyttäytyi juoksun ajan parhaimpanaan ja nostatteli lämpöjä mukavasti. Loppuihan se viimein ja taas pyörälle kohti seuraavia rasteja ja viimeistä Questiä. Viimeisellä Questillä oli jalkasuunnistus, 10 rastia. Kartassa oli korkeuskäyrät ja joitakin polkuja merkattu. Hakkuu aukkojen värit olivat myös. Muuten kartta pelkkää valkoista. Koko radan pääsi mukavasti polkuja pitkin, kun piti vähän suunnasta huolen. Jos kartalla oli yksi polku, saattoi maastossa olla viisi. Suunnistus meni hyvin ja jalka jaksoi juosta. 

Viimeinen pätkä pyörällä kohti maalia ja joen ylitystä. Joella takaamme ilmestyi naisjoukkue. Emme olleet varmoja mitä sarjaa he olivat, mutta vauhtia se sai meihin. Liivit päälle ja pyörät läjään finfoamille ja veteen. Armeijan tappaja liivit kuristivat kurkkua mutta polskimme ja kauhoimme minkä kintuista pääsi. Aivan hapoilla. Pyörät roikkuivat puolihuolimattomasti lautalla ja me roikuimme toisella puolella, jottei lasti kaadu. Reetta ui rantaan vastaanottamaan lastia ja minä työnsin lauttaa. Pyörät irti ja satasta maaliin. Maalissa onnellisena aikaan 5h 24min Reetan kellon mukaan. Seuraavaa naisjoukkuetta ei näkynyt vielä pitkään aikaan ja taisivat olla eri sarjaakin, kiitos kiristä kuitenkin.

Summa summarum

Voimat riittivät hyvin retkellä. Puhuimme lopussa pyöräillessä, että nyt voisi jatkaa vielä toisen mokoman helposti. Joen ylityksen jälkeen olisi tarvinnut kyllä pienen huilin, vedimme niin täysillä ja niin pitääkin. Hieno maalikiri oli. 

Niukkaruokaisena geelejä taisi mennä molemmilla 4-5 kpl ja juomaa 1-1,5 litraa. Vointi oli hyvä, vammoja tai osumia ei tullut, mikä oli tärkeintä. 

Maalissa emitin kanssa sähläystä, rastit 10- maali väliltä puuttui ja GPS mies tiputti meidät viimeiseksi suostumatta selvittämään asiaa. Järjestäjä jakoi palkinnot tarkistamatta sen kummemmin tuloksia. GPS mies oli joillekkin tarkistellut tuloksia ja joillekkin rastin puuttumisesta huolimatta laittanut puhtaan radan tarkistuksen jälkeen. Protestia järjestäjälle menemään. Sunnuntaina järjestäjä soitteli ja asia korjattiin; meille sija 2. 

Tästä on hyvä ponnistaa kohti seuraavia kisoja ja vuoden pääjuttua, Lost in Kainuuta!

Kisa oli vaihteleva ja vähempikin Quest määrä olisi riittänyt. Joku pidempi ja teknisempi pyöräosuus olisi tuonut enemmän hajontaa. Kokonaisuutena hyvä treeni.

Tarinan kirjoitteli Karsugirlsien puolesta Tanja