Karsugirls Kainuussa

KARSUGIRLS LOST IN KAINUU 13.-16.9.2018

Lost in Kainuu-kisasta on kulunut jo lähes pari viikkoa ja muutenkin koko kisaprojekti raporttia vaille paketissa.

Karsugirlsien matka kohti Lost in Kainuun 24 tunnin seikkailukisaa alkoi viime keväänä, puoli vuotta sitten. Karsugirls eli Reetta Tikkanen ja Tanja Lindroos saivat täydennystä joukkueeseen Aija Holopaisen,kisaan vaaditun kolmannen jäsenen. Koko kisaprojektin parasta antia oli itse  treenaaminen  yhdessä ja erikseen. Treenit olivat pitkälti maastopyöräilyä, lenkkeilyä ja kuntorasteilla käyntiä. Kesään kuului muutamia kisojakin, kuten BodomTrail Espoossa, Swimrun Puumalassa, Sisu-Seikkailu, Marski Challenge Hämeenlinnassa. Kisoissa käytiin eri kokoonpanoilla. Selkien Sisun järjestämissä seikkailutreeneissä ja omissa treenipäivissä pääsimme  harjoittelemaan sitä tärkeintä treeniä eli kolmikkona seikkailua.

Noin kuukautta ennen kisaa tuli pientä takapakkia, kun jokainen joukkueenjäsen vuorollaan sairasteli. Onneksi niistäkin toivuttiin sopivasti ennen kisaa.

Pari viikkoa ennen kisaa alkoi todellinen valmistautuminen, kun kävimme jo vähentämään treeniä, keskittymään syömiseen ja aloimme koota kisavarusteita. Kaikki tarvittavat kisavarusteet saatiin kasaan jokaiselle. Projektissa oli mukana ystäviä,joilta sai apua ja lainaan puuttuvat varusteet ja jopa ajopelin kisaan. Suuri kiitos heille!

Torstaina 13.9.2018 pakettiauto starttasi  kohti Hossaa ja Lost in Kainuu- kisaa. To-pe välisen yön majoituimme matkan varrella Suomussalmessa, mistä saimme myös kisamateriaalin. Torstai-ilta kului jännittynein tunnelmin kisamateriaaleihin(karttoihin, reittikirjaan) tutustuen ja kisan aikana mukaan otettavien varusteiden viimeistelyyn. Kisamateriaalit toivat yllätyksiä, kun kisa tulikin alkamaan pitkällä juoksuosuudella ja yömelonnalla, johon emme olleet ennakkoon niin varautuneet.

Perjantaiaamuna heräsimme ajoissa, söimme ravitsevan aamupalan ja jatkoimme matkaa kisapaikalle Hossaan.

Kisapaikkana toimi Hossan luontokeskus, minne saavuimme hyvisssä ajoin perjantaiaamuna. Tunnit ennen kisan alkua olivat täyttä tohinaa varusteiden säätämisen kanssa ja siinä samalla vielä viimeistet tankkaukset  ennen kisaa.

Kisa alkoi prologilla, johon saimme kartan hetkeä ennen klo 11 starttia. Klo 11 lähdössä starttasivat Extremely Lost ja Lost -sarjat. Prologissa etenimme juosten ja uimapatjaillen. Käytimme kahta uimapatjaa, mitkä kuljetimme koko osuuden täytettyinä. Uimapatjat saivat osuudella sen verran kolhuja, että toinen niistä puhkesi ( onneksi aivan lopussa). Rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä.  Rasteista muodostui lause, josta syntyi viimeisen rastin paikka. Prologi meni hyvin, vaikka aikaa menikin 2tuntia 15min.

Prologin jälkeen kävimme vaihtoalueella vaihtamassa kuivaa vaatetta päälle ja jatkoimme matkaa juosten reput ja yksi uimapatja mukana. Matka taittui juosten ja kävellen. Yllätystehtäviäkin oli matkan varrella, joista Julma Ölkyllä oleva vaijeriliuku oli kyllä pelottava (paitsi Reetasta:) ).

Vaijeriliusta alkaen alkoi Aijalla olla etenemisen kanssa ongelmia monesta syystä, mutta onneksemme melonta osuus alkoikin yhtä rastia aikaisemmin, niin ei kerennyt tulla täydellinen hyytyminen. Melontaosuudelle lisäsimme vaatetusta ja lähdimme matkaan vähän klo 18 jälkeen. Keli oli koko melonnan ajan epävakainen, satoi vettä vähän väliä. Melonnassa käytössä oli kaksikkokanootti kahdella melalla.. Melontareitti oli hyvin haasteellinen ja pitkä(40km), minkä varrelta oli tarkoitus hakea muutama rasti juosten ja uimapatjan avulla Reitillä oli useita pieniä koskia, joissa oli niin vähän vettä, että kanoottia jouduttiin työntämään. Kastumiselta ei siis voinut välttyä. Oman haasteensa toi melontaan myös pimeys, mikä oli meille kaikille aivan uutta. Huomasimme, että meidän valot olivat aivan liian tehottomat ja kun oli myös sumua, ei ollut niistä  sitä vähäistäkään apua. Reitillä oli myös paljon kanootin raahaamista maata pitkin vaihtelevassa maastossa, mikä teki etenemisestä fyysisesti hyvin raskaan. Puoli kolmelta yöllä päätimme, että jätämme kisan kesken, sillä olimme aivan jäässä ja matkaa meloen vaihtoalueelle olisi ollut vielä noin pari tuntia.Soitimme kilpailunjohtajalle ja hän haki meidät lähellä olevalta vuokratuvalta vilttien ja lämpimien juomien kera.

Heti kisan jälkeen päällimmäisenä tunteena oli suuri pettymys kisan keskeytyksestä, mutta keskustelut muiden joukkueiden ja seurakavereiden kanssa toivat positiivisen fiiliksen reissuun. Kokonaisuudessaan kisa ja siihen valmistautuminen oli hieno kokemus. Paljon jäi oppeja seuraaviin haasteisiin.