Karsun joukkue seikkaili Endurance Quest 2024 kilpailussa

Endurance Quest kilpailuraportti 9.-11.8.2024

Karsun joukkue lähti tällä kertaa seikkailemaan joukkueella Tanja, Jussi Jaakko ja Juha. Ennakko suunnittelua tehtiin kisaa edeltävinä viikkoina ja kerran etäkokouksena. Suunnittelussa oli haasteena useat vaihtoalueet ja pyörien pakkaaminen laatikoihin. Energiamäärän arviointi oli tietysti sekin haasteellista. Tarkkaan ei voi tietää, miten kisan osuudet sujuvat ja, kuinka paljon energiaa tarvitaan. Se täytyi vain karkeasti arvioida. Tarkempi laskeminen tuntui turhalta. Viimeiseen asti sai pohtia, mitä ja minkä verran mihinkin nyssäkkään kamaa varataan. Pyörä laatikoiden kanssa kisaamisesta ei meillä ollut kokemusta, pyörien kasaamisesta ja purkamisesta sentään jonkin verran onneksi. Laatikot saimme kisaa edeltävänä viikkona. Siinä heti kaikki totesivat, että laatikot ovat kyllä turhan pieniä ja niitä vielä piti vaihdella isompiin. Juha sen sijaan sai laatikkonsa vasta kisaa edeltävänä päivänä. Eipä ehtinyt enää vaihtamaan siinä vaiheessa. 

Perjantai ja saapuminen kisakeskukseen

Perjantaina olimme kilpailukeskuksessa hyvässä aikataulussa ja kohtuullisella säädöllä saimme tavarat punnittua hyväksytysti ja siis jätettyä järjestäjän huomaan. Tavaroiden säätö ja jättö erinäisissä laatikoissa ja kasveissa oli stressaavaa, mutta niistä kun päästiin eroon, niin olipa kyllä sitten huojentavan helppoa aamulla lähteä majoituksesta liikkeelle vain kisareppu ristinä.

Aamulla herätys 4.30 ja kisapaikalle pikaisten aamutoimien jälkeen. Joukkueet käskettiin bussiin ja ovella saimme kartat. 24 karttaa ja alle 2 tuntia aikaa suunnitella ja syödä. Työnjako oli, että Tanja ja Juha piirtävät reitin ja Jussi ja Jaakko muovittavat. Varmaan olisi voinut esim. jakaa piirto vastuuta. Kiireellä piti suunnitella. Reitti saatiin kuitenkin valmiiksi. 

Jaakko oli Juhan kanssa pohtinut, että merellä varmaan melotaan, joten josko sitä Hangon suuntaan mentäisi. Ei ehkä niin kauaksi, että Tammisaareen tai muuhun rannikkopitäjään. Hangosta itsemme kuitenkin löysimme. Lähtöpaikalla hääräiltiin ja jonotettiin vessaan. Siinä meni puolisen tuntia. Eipä juuri satanut, vaikka matkalla satoi reippaasti. Tuuli puhalsi jonkin verran ja melonta hirvitti jo valmiiksi 

Olimme sopineet seikkailun suunnistuksellisen työnjaon niin, että Jaakko ja Juha suunnistaa pyörällä ja Tanja ja Juha jalkaisin. Jussin tehtävä oli johtaa menoa reittikirjan mukaisesti ja huutaa määreet ennen rasteja. Lisäksi hänellä oli ylimääräistä evästä ja kannettavana joukkuekohtaiset pakolliset varusteet, vahva mies kun on.

Kisa alkaa...

Aina ihanan kuumottavasta Prologin suunnistusvastuusta emme kai olleet selkeästi sovittu. Se olikin teflonilla pinnoitettu tehtävä ja kartta kiersi kädestä käteen, kunnes se sysättiin Juhan kouraan, säestäen että sinullahan on kompassi. Juha otti homman vastaan jupisten, että kai nyt jokaisella sentään... Sovittiin, että ihan rauhassa aloitetaan. Suunnistuksellisesti ei prologilla ollut haastetta, kun ei ollut hajontarasteja ja reitti kulki rantakallioita myöten ja viimeinen rasti oli meressä ja vaati vyötärön syvyisen kahlauksen. Kalliot olivat sateen jäljiltä erittäin liukkaita ja rastit ruuhkautuivat. Kunnialla ja ilman haavereita selvittiin. 

Ensimmäisellä vaihtoalueella odottivat pyörälootat. Meidän laatikkomme olivat laudoitetulla lavalla ja yhden tangon asennus alkoi niin, että yksi ruuvi livahti lautojen raosta. Jussi könysi lavan alle lasinsirujen sekaan muttei sieltä mitään mustaa ruuvia nähnyt. Onneksi oli vararuuveja mukana. Kärki lähti nopeasti ja me teimme minkä ehdimme ja aivan tyytyväisiä olimme lähtönopeuteen vaihdosta tällä harjoittelulla. 

Hangon maalikylältä poistuttiin pian puistikon puolelle. Paikallisia polkuja on kovasti kehuttu ja mukavilta kyllä vaikuttivat. Helppoja kovapohjaisia polkuja olivat. Alkuvaiheessa pientä haparointia tuli pyöräsuunnistuksessa mutta pian päästiin rytmiin ja virheet unohtuivat. 

Ensimmäinen Quest eli tehtävärasti oli lyhyt bunkkerisuunnistus. Muutama rasti tuli etsiä bunkkerimaastoista ja osa sisältäkin. Lamput olivat onneksi repuissa käden ulottuvilla, ainakin osalla meistä. Samanmoisia olivat bunkkerit suunnilleen pikaisella arvoilla, kuin meillä idässä salpa-asemassakin. Viemäröinti oli pettänyt vuosien varrella ja pyöräilykengätkin saivat kasteen. 

Siitä jatkettiin pyörällä kohti ensimmäistä jalkasuunnistus-osiota. Matkalla oli yksi reitin valinta. Meidän reittimme ei tainnut olla paras, kun vedettiin metsän läpi. Järvenrantapolku oli melko tukossa, kuten usein on ja siksi tiekierto olisi ollut tällä kertaa parempi. Ei siinä montaa minuuttia toki menetetty. Suunnistus osio oli helpohko ja helpompi, kuin kartan perusteella olimme arvioineet. Joku pieni harha-askel tuli kartan luvussa mutta rauhallisesti hölkäten ja kävellen rastit haettiin. Ei kai siitä sen enempää. 

Suunnistuksen jälkeen ajettiin kaupunkialueelle johonkin rantaan rastin hakuun. Tammisaareksi sitä ajattelimme ja niin se jälkikäteen varmistuikin olevaksi. Rasti oli tarkemmin Stallörinpuistossa. Hienon näköinen paikka kaiken kaikkiaan tuo kaupunki. Puutalojen lomitse pyörällä jatkoimme keskustan ja muun kaupungin halki seuraavaan vaihtoon. Osion loppupään mäet jo tuntuivat reisissä. Oliko jollain vähän jotain kramppiakin ja jyrkin mäki meni taluttaen. Ennen vaihtoa oli polku merkattu tieksi, ja menimme siihen lankaan. Ei ollut keskittyminen ihan tapissa siinä. Eipä siihen mutkaan kauaa mennyt kuitenkaan.

Pyörien purkamista ja pakkausta...

Vaihdossa pyörät täytyi pakata laatikkoon. Juha tuskaili laatikkonsa kanssa ja jupisi, kun on niin muilla kaikilla isompi laatikko ja ei mene ja auttakaa miestä mäessä ja taksilla Karjalaan. Noh kaikki saatiin pakattua ja syötiinkin. Muilla ei pyörien ja laatikoiden kanssa tainnut olla ongelmia. Aikaa meni, mikä meni. Aika paljon kuitenkin kaikessa säädössä ja joku takaa tullut joukkue otti kiinni tai meni ohi. Siitä vielä evästä reppuun ja tossua toisen eteen. Seuraavana oli vuorossa Swimrun-osuus. Matkalla oli odotettua vähemmän vesistön ylityksiä ja nekin aivan alussa. Meillä oli uimapatjat mukana mutta ehkäpä vähemmälläkin kelluntalaitteistolla olisi pärjännyt, kun oli vain alussa nuo ylitykset. Eihän sitä voinut tietää ja uiminenkin on aina hidasta, niin tämä oli meidän ratkaisumme. Rastit löytyi hyvin, vaikka olipa siinä joku ihan suunnistettavakin rasti- Matka jatkui melontavaihtoon. Yksi rasti oli aika hyvässä piilossa kallioiden välissä mutta osuttiin hyvin lähelle ja Tanjako sen sieltä bongasi haukan katseella.  

Heti rantaan siirryttäessä saimme todeta, että Kajakki oli kaikkine kamoineen painava. Jussi ja Tanja suunnistivat kärjessä. Vähän tuskailivat, että vaikea on pimeässä suunnistaa. Jaakko ja Juha tosin seurailivat ja tuumivat, että hyvin kyllä meni. Jaakon ohjastama kajakki oli siten kiero, että kääntyi reippaasti oikealle ja oli erittäin raskas meloa. Ärsyttävää oli. Tuurissahan se oli, minkälaisen pulkan sai. Suunnistuksessa oli se haaste, että kun valon laittoi päälle, oli ympärillä tolkuttomasti hyönteiselämää ja niitä meni silmiin. Alkumatkasta tuuli oli kohtuullinen eikä aiheuttanut ongelmia. Reitillä oli pakollinen maakannaksen ylitys muutama sata metriä. Se oli kyllä todella hidas ja raskas. Painavia oli kajakit ja mitään apuvälineitä ei ollut. Molemmista kajakeista puuttui nostokahva jommasta kummasta päästä. Selvittiin ja joku porukka tuli takaa kiinni, kun olivat kai vahvoja tai oli vetoliinat tai sisua. Vaihtoaluetta kohti tuulen yltyessä. Kompassilla Juhakin otti jo suuntaa lopussa ja lähestyttiin melonnan maalia rannat kiinni ottaen. Kohdattiin kalliorannassa toinen porukka, joka kertoi, että eivät uskalla meloa loppupätkää, kun on niin isot aallot. Uskottiin heitä, mielessä vanhat melontatraumat ja kunnioitus merta kohtaan.

Lähdettiin jo käpsimään kohti vaihtoaluetta mutta katsottiin siinä samalla karttaa ja tuumittiin, että kyllä on matkaa ja uinti tulee joen yli. Vielä jollain nämä kamat pitäisi saada poiskin ja sitten ainakin on kisa aivan pilalla. Katsottiin kaksi vaihtoehtoa: 1. Kiertää pohjoisesta ja kantaa kajakit maakannaksen yli ja sieltä voisi päästä vasta aaltoon rantaa seuraillen vaihtoalueelle. 2. Yritetään alkuperäistä reittiä ja toivotaan, että meri ei nielaise. Erimielisyyttä oli tässä jonkin verran mutta päädyttiin vaihtoehtoon 2. Aallot löi matalikolle vaahtopäinä mutta muuten meren aallot olivat korkeita mutta eivät teräviä, kuten Pielisellä tai Saimaalla. Saarten suojaa hyödyntäen sen minkä voimme meloimme kohti vaihtoa. Nyt oli sitten kiire vaihtoon ennen cut offia, kun oli epäröintiin tärvääntynyt noin 40 minuuttia. Muutama minuutti aikaa. Jaakko oli sitä mieltä, että pakko ehtiä ja rupesi antamaan vauhtia porukalle tiukalla kannustuksella. Pikaisesti rantauduimme ja siinä oli aika räväkkää huutoa ja metelöintiä, että nyt kiireesti, että ehditään suunnistukseen koko radalle. Leimaus klo 01.59, kun cut off oli lähteä reitille 02.00. Siinä herra kilpailun johtajakin taisi katsella jo vähän siihen malliin, että nuo pitää liputtaa lyhyemmälle reitille. Pinkaistiin siitä pimeyteen ja oli sen verran vielä vauhtia ja tunnetta ilmassa, että Jussi kaappasi koko porukan rauhoittavaan karhun syleilyyn ja lausui loitsuja, jotta sykkeet ja tunnelma tasaantuu. 

Yösuunnistus...

Yöllinen suunnistus sujui pääasiassa hyvin. Jossain kohtaa vähän kiirehdittiin ja tuli helpohko virhe. Osa rasteista oli haastavassa kalliomaastossa ja vähän piti joitakin rasteja hakea mutta aika hyvin löytyi kuitenkin. Tarkkana piti olla. Erityisesti Tanja osoitti taitonsa ja sinnikkyytensä epävarmoissa kohdissa. Kompassi kertoi totuuden, kunhan suuntaa otti oikealta kiveltä. Vielä olisi saanut enemmän siihen uskoa niillä avokallioilla, kun kaikki näytti samalta. Suunnistuksen aikana päivä valkeni ja viimeiset rastit nähtiin ilman lamppuja. 

Ilman sen kummempaa huoltoa jatkettiin toiselle melontaosuudelle. Oli kirkas ja lämmin auringonpaiste. Nyt ei tahtonut häikäisyn vuoksi nähdä karttaa mutta ei sen kummempaa suunnistuksellista haastetta ollut. Yön rasitus ja edellisen melontaosuuden vaikeudet olivat rauhoittaneet vauhtia ja taistelutahtoa, joten rauhallisesti meloskeltiin. Viimeisellä jokiosuudella vielä kokeiltiin, kuinka vanha sulku toimii, kun sellaista emme olleet kajakilla ennen koettu. Siihen meni huomattavasti aikaa, kun nopeampi olisi ollut ohittaa sulku pienen maakannaksen kautta. 

Loppurutistus..

Viimeisessä vaihdossa piti taas kasata pyörät. Aikaa meni ja jouduttiin Cut offiin. Se oli siksi hankala, että reitti meni aivan uusiksi ja kaikki kartat piti poistaa muoveista ja levittää maahan reittisuunnitteluun. Jaakolla oli tässä vielä tuoreet tai melonnassa meren mainingeissa lepuutetut aallot ja reitti saatiin aikaiseksi. 

Pyörä osuudella ajettiin ihan reipasta vauhtia Jaakon ja Juhan vaihdellessa vetovuoroa. Kartan käännössä tuli joku pieni suunnasta sekoaminen mutta hyvin meni. Matkalla tehtiin mutka hevostallille, jossa oli Quest- tehtävänä ammuskella jouskarilla Loki-hevosen selästä maalitauluihin. Tanja toimi ritarina ja parin harjoituslaukauksen jälkeen rupesi osumia tulemaan. Jussi talutti ratsua ja muut pojat yrittivät tietysti neuvoa. Oliko apua, tiedä häntä. Kiva Quest kuitenkin. Kiitos järjestäjille. 

Sittenpä ei ollut, kuin ajaa kohti Leppävaaraa suorinta reittiä. Aina haastavasta betoniviidakon suunnistuksesta selvittiin lähinnä Jaakon vetäessä letkaa. Viimeinen Quest tehtävä oli aivan maalin lähellä seikkailupuistossa. Aikaa oli 25 minuuttia ja siinä kyselimme, kuina kauan menee aikaa. Nopeimmat kuulemma vetäneet ilman jonottamista 20 minuutissa, joten totesimme, että emme tule ehtimään. Harmillinen homma mutta emme halunneet myöhästyä maalista. Maaliin tultiin varsin hyvävoimaisina ja vähillä vammoilla. Tosin Tanjalla oli peukalo hajonnut jo toisella rastilla, kun kanto oli hyökännyt pyörän kimppuun. Tanja ei viitsinyt mainita asiasta, kuin vasta nyt pari viikkoa kisan jälkeen, kun tohtori oli tutkinut käden.

Pesulle syömään ja kotimatkalle ja seuraavia seikkailuja suunnittelemaan. Suuret kiitokset järjestäjille ja rastin pitäjille hienosta tapahtumasta. 

YHTEENVETO 

Koskaan ei kannata seikkailussa luovuttaa tai ruveta kauheasti löysäilemään. Hieman reippautta niin olisimme ehtineet koko reitin kiertää ja viimeisenkin questin suorittaa. Melontaepäröinti oli harkintaa turvallisuuden vuoksi ja sitä nyt ei kannata sen kummemmin murehtia. Se oli parasta harkintaa, mitä siinä kohtaa osattiin tehdä. Tiimi toimi oikein hyvin vaikka kokoonpano oli koossa ensimmäistä kertaa. Suunnistusvastuuta pystyttiin kivasti jakamaan aina virkeimmälle ja suurempia virheitä tai harhailuja ei tullut. Melko virkeänä koko porukka pysyi kaiken kaikkiaan, eikä pyörän selkään taikka kanootin kyytiin nukahtamisia ollut tällä kertaa. Liekö se johtunut reitin mielekkyydestä, puheliaasta porukasta, tai mistä. Hampaankoloon jäi kuten toki aina tässä lajissa. Hieman reippaammalla toiminnalla ja suunnittelulla tuosta olisi saanut aika paljon aikaa pois. Ensi vuonna Endurance Quest järjestetään aina kiehtovalla Saimaalla. Saadaanko joukkue viivalle?    

Suuret kiitokset järjestäjälle, Nothern Adventure Team! 

T: Tanja, Juha, Jussi ja Jaakko

Kuva: Petteri Ojala