Kuvateksti: Kanootin kaatajien Sami ja Jaakko. Kuva: @lindroostanja

Seikkailukisa innostus lähti liikkeelle Sisu-Seikkailusta vuonna 2018, sen jälkeen on tullut käyty kaksi kisaa vuoteen eli Sisu-Seikkailu sekä Lost in Kainuussa. Kesällä 2020 oli jo tarkoitus osallistua Ursakiin, mutta valitettavasti vallitsevista olosuhteista johtuen tapahtuma jouduttiin perumaan. Onneksi vuoden 2021 kilpailukalenteriin tämä nyt vihdoin saatiin ja tätä olikin jo odotettu.

Aloitimme kauden Samin kanssa Saimaa Challengesta kolme viikkoa ennen Ursakia, joten tämä oli nyt kauden toinen kunnon testaus.

Osallistuimme Ursakin Challange sarjaan joka lähtötietojen mukaan tulisi olemaan pisin kilpailu mihin olemme osallistuneet. Kilpailun lähtö ja maali sijaitsivat Outokummussa Kolmikannan leirikeskuksessa. Kisa lähti käyntiin totuttuun tapaan Prologilla, joka onneksemme ei ollut kovin pitkä eikä vaatinut suunnistusta tai karttojen kanssa mietiskelyä vaan oli suoraa toimintaa, joka sopi meille erinomaisesti (prologit kun ovat olleet välillä vähän akilleen kantapää ja kärkiryhmä on päässyt karkaamaan niissä turhan kauas). Prologissa tuli uittaa kanootti poijulle ja nousta sieltä kyytiin ja aloittaa sen jälkeen kilpailu reittikirjan mukaisesti.

Vedessä kanoottiin nousu arvelutti suuresti että kuinkahan siinä käy ja toistaako joukkueen nimi itseään myös tässä kilpailussa (muutaman kerran se kanootti on tullut nimensä mukaisesti kaadettua eri kokoonpanoilla kisaillessa).

Onnistuimme kuitenkin prologissa suhteellisen hyvin ja pääsimme kärjen mukana melontaan. Melonta sujuikin suhteellisen hyvin kärjen vauhdissa, lukuun ottamatta ensimmäistä kantamispätkää jossa huomasimme nopeasti että olisi kannattanut kantaa mahdollisimman lyhyt matka ja mahdollisimman loivaan ylämäkeen =D.

Kanotointi reitti oli suunniteltu oikein kivaksi ja siinä oli oikeasti seikkailun makua, kun reitti kulki pienissä puroissa ja ojissa järvestä toiseen, virallista 12 järven kanotointireittiä mukaillen, kohti Särkisalmen lasten kalapaikkaa, jossa kalastuspaikka piti taas kiertää pitkospuita pitkin kantaen.  Vesille pääsyn jälkeen edessä oli enää suht lyhyt matka kohti kanotoinnin päätöspistettä, josta alkaisi juoksu osuus. Tässä vaiheessa kuulimme rastin pitäjiltä olevamme neljännellä sijalla, kuten matkalla olimme myös itse arvelleet.

Juoksu osuus oli suunniteltu erittäin hienoon ja kivaan paikkaan harjujen ja järvien ympärille, reitin sai kiertää siinä järjestyksessä kuin itse halusi ja vesistöjen ylitys mahdollisuudet antoivat tälle pätkälle oman erikoispiirteensä, kun sai miettiä että kannattaako juosta kuivalla maalla vai kenties uida vastarannalle päästäkseen rastilta toiselle mahdollisimman nopeasti.

Tässä osiossa nähtiinkin monenlaista taktiikkaa eri joukkueiden kesken, tietämys siitä millä sijalla edes suurin piirtein oli itse, hävisi aikalailla kokonaan. Juoksuosuus päättyi Kolmikannan leirikeskukseen, jossa kysyimme yleisöltä että millähän sijalla sitä tällä hetkellä ollaan. Iloksemme sieltä tuli tieto että olimme sijalla kaksi vaikka kolmas joukkue olikin vain parin sekunnin päässä.

Juoksuosuuden jälkeen alkoi maastopyöräily osuus johon kuului pari questia matkan varrella ennen maalia. Pyöräily osuus sujuikin mielestämme varsin vauhdikkaasti ja saimme jätettyä kolmatta joukkuetta kammella. Coasteering osuudelle rämmimme metsäautotien päästä metsän läpi ja rastilla 14 tuumasimmekin taas kolmantena olleille Kalevan Rastin pojille että ”pojat suunnisti taas paremmin”. Questille mentäessä tapasimme myös kilpailujohtaneet Laiskanpulskeat pojat joihin eroa oli tuossa vaiheessa n. 15min. Questin suorittamisen jälkeen pääsimme taas Kalevan Rastin poikien kanssa lähes yhtä matkaa kohti 15. rastia. Huomasimme että meillä on saumat kasvattaa eroa heihin pyörän päällä ja saavuimmekin 15. rastille teiden risteykseen ilman näköyhteyttä takana tuleviin. 16. rasti sijaitsi hienolla pitkällä maakaistaleella Munajärven ja Kaitajärven välissä. Reitti vaihtoehtoja tuolle rastille oli käytännössä kaksi, joko kiertäminen todella pitkän reitin kautta tietä pitkin tai metsän läpi rämpien noin 300m matkan.  Valitsimme jälkimmäisen kuten monet muutkin tekivät.

Rastilla kävimme juosten kun ensimmäinen ylämäki näytti niin kivikkoiselta että päättelimme pyöräilyn olevan liian hidasta, tässä oli kahta kilpakuntaa, toiset kävivät rastin pyörällä ja toiset jalan, kumpi liekkään ollut sit nopeampi.

17. rasti sijaitsi tien päässä jossa oli uudelleen samanlainen tilanne että piti päättä mennäänkö metsän läpi vai kierretäänkö. Kasvillisuus näytti suht selkeältä ja matkakaan ei 500m ollut joten päätimme taas suunnistaa metsän läpi tielle ja kohti 18. rastia jossa oli kilpailun toinen quest tehtävä. Questissä oli tarjolla kalliokiipeilyä, rotkon ylitystä vaijereiden päällä kävellen, solmu tehtävä sekä toinen suunnistus.

Saavuimme 18. rastille 2. sijalla noin 10min kärjen takana. Suoritimme ensimmäisenä solmu tehtävän ja tämän jälkeen suunnistuksen, jossa sattuikin pienoinen erhe ja meille annettiin lyhyemmän sarjan kartta ja kiersimme tietämättämme Adventure sarjan suunnistusradan joka oli 1/3 meidän omasta radastamme. Järjestäjien pohtiessa meille sopivaa sanktiota suoritimme kiipeily tehtävät ja palasimme sen jälkeen kuulemaan jyryn tuomiot tapahtuneesta. Meille määrättiin 38min aikasakkoa joka meidän oli kärsittävä rastilla.

Pitkät olivat minuutit ja kylmä rupesi tulemaan kun odotimme että milloin pääsemme taas matkaan. Kilpailua johtavat Laiskanpulskeat pojat lähtivätkin rastilta taas noin 10min ennen meitä kohti kolmea viimeistä rastia.

Rastivälille 19-20 oli kaksi reittiä, joko suon läpi tai kiertäen. Tässä kohtaa kilpailua teimme päätöksen ottaa reitti varman päälle ja turvata ainakin kolmas sija, (neljännet olivat jo niin kaukana että he eivät voisi meitä enää saavuttaa mikäli emme tekisi todella radikaalia virhettä) joten päätimme kiertää suon ja mennä tietä pitkin. Jälkeenpäin tarkasteltuna suon läpi tuleminen olisi ollut luokkaa 4min nopeampi kuin tien kautta.

Rastilla 20 näimme taas kärki joukkueen mutta etsimme rastia yhtä kauan kuin he olivat tehneet ja lähdimmekin viimeisille kilometreille noin 5min heidän peräänsä. Takana tulevat Rajavillit tulivat meitä vastaan ja huomasimme että hekään eivät ole meistä kuin noin 5-6min päässä. Onnistuneella ja varmalla loppu matkalla ei olisi enää oikeastaan mitään tehtävissä suuntaan tai toiseen, koska matkaa oli jäljellä enää vain noin 10min. Tsemppasimme kuitenkin vielä toisiamme polkemaan mahdollisimman lujaa, jotta takana olevat Rajavillit pysyisivät takana maaliin saakka ja selvittäisimme kisan toisina. Kärkeen kun ei olisi enää sillä matkalla kuitenkaan mahdollista päästä.

Maaliin saavuttuamme, suureksi yllätykseksi järjestäjät totesivat meidän voittaneen kilpailun ja muiden olevan vielä matkalla. Tämä ihmetytti toki suuresti ja kuulimmekin heti että Laiskanpulskeat pojat olivat tehneet reitti virheen jonka ansiosta myös Rajavillit pääsivät heidän ohitseen. Todella harmillista poikien epäonni mutta iloisin mielin toki ykkössijan otimme vastaan.

Mitä tästä opimme, kilpailu ei ole koskaan ohi ennen kuin viimeisetkin kilometrit kilpailusta on suoritettu ja aina kannattaa yrittää loppuun saakka, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Erittäin hieno reitti ja kilpailu kokonaisuudessaan, joka jätti varmasti monenlaisia muistoja kaikille osallistujille.

Kilpailussa matkaa tuli hieman alle 70km ja aikaa kului 7h 41min. Ihan ei meidän pisimmän kilpailun viittaa Challenge- sarja tällä kertaa lunastanut, mutta oikein sopivan mittainen rypistys tämä oli. Adventure olisi ollut meille liian lyhyt ja Extreme taas liian pitkä vielä tällä kokemuksella.

Hyvää kauden jatkoa kaikille toivottavat Karsun uusimmat jäsenet Sami ja Jaakko.