Syvänniemi seikkailu 22.8.2020 Karsugirls Tanja&Reetta

Karsugirls kävi Kuopiossa seikkailemassa Multisport Syvänniemi seikkailun. Viime vuonna olimme olleet ensimmäistä kertaa samaisessa kisassa, joten paikka ja hommat oli tuttua touhua. Normi valmistautumiset ja pakkailut, pakollisten varusteiden lista oli lyhyt: puhelin, emit, kompassi, ea-pakkaus ja juomapullo. Energia ja muut tarvittavat sitten suositeltiin otettavaksi mukaan. Auton nokka kohti kuopiota perjantaina, majoitus Rauhanlahdessa. Ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa nousta. Karsun pojat Pellikan Keijo ja Vannisen Pete pyörähtivät ilta turinoinnille vielä ennen nukkumaan menoa. Olivat kisaamassa sisuseikkailun ”palkollisina”, eli toivat Sisun kanootit kisajärjestäjälle lainaan ja saivat free entryn kisaan. Pojat lähtisivät toisessa lähtöryhmässä kuin me, 15 minuuttia meidän jälkeemme. Heidän tavoitteenaan kisassa oli saavuttaa meidät. Meidän Karsu-tyttöjen tavoite oli, etteivät pojat saavuta meitä. Asetelmat pikku kisailuun olivat loistavat.

Kisa aamu oli lämmin, hikinen ja kuuman kostea keli. Matkaan ei siis tarvittu vaihtovaatetta. Kisamateriaali haettiin kisakansliasta turvavälit huomioiden ja kädet desissä läträttynä. Reitin piirtelyt tehtiin autossa. Kartat olivat 1.2000. Rastit oli numeroitu rastikoodeilla, eli numerot olivat 31-60 väliltä. Rasteja piisasi eikä koodit menneet suinkaan loogisessa järjestyksessä vaan olivat noiden lukujen väliltä mitä sattuu. Tarkkana sai olla reittiä piirtäessä, että mikä oli seuraava koodi tai rasti. Jalka pätkän rastit olivat melko nipussa 1:20000 kartalla, ja melkoista perhoslenkkiä sai tehdä niin melonnassa kuin jalankin. Myös pyörä reitit menivät edes-takaisin samojakin teitä. Korostus tusseja sai käyttää montaa väriä, että tiesi mihin suuntaan milloinkin olisi menossa samalla tiepätkällä. Jalka pätkiä olisi keskellä kisaa ja lopussa pitempi patikka. Nämä olivat samoilla seuduilla viimekin vuonna, joten tiedossa oli, ettei polkuja tai helppokulkuista pätkää tulisi olemaan. Suunnalla mentäisiin. 

Startti lähti paukusta ilman prologeja. Melko letkassa ajeltiin ensimmäiselle rastille hiekkatietä. Toiselle mentäessä porukka jo hajaantui hieman teknisellä pitkällä polkuosuudella, ja toisen rastin jälkeen menimmekin ohi useista joukkueista, joiden takana himmailimme polulla. Tästä lähdettiin sijoituksella 11. Kolmas rasti olikin jo melonnan aloitus rasti. Nopeasti liivit päälle ja kanootti veteen. Ensimmäisen melontarastin leimasimme sijalla 5. Melontarasteja oli seitsemän, kaikki erilaisissa ja kokoisissa saarissa. Selkeä etumme oli nopea rantautuminen, leima ja nopea matkan jatkuminen. Tällä saavutimme kärki miehiä ja pääsimme yhdestä joukkueesta ohi. Tuuli oli sivutuulta, Reetta meloi edestä suurimman osan aikaa pelkkää vasenta puolta. Ei hurraa huutoja herättänyt, mutta kokonaisuudessaan melonta sujui parhaiten mitä koskaan. Rantaan takaisin sijalla 4. Kärjen mies joukkueilta tuli kehuja hyvästä melonnasta, tämä lämmitti mieltä.

Pyörillä rallateltiin tietä, hiekkatietä ja isoa pitkää mäkeä ylös ensimmäiselle jalkapätkälle. Rastit olivat ison kallioisen mäen molemmin puolin, joten ylös ja alas sai tunkata polutonta pusikkoa ja kalliota pitkin. Suunnalla mentiin. Ensimmäinen rasti harhaan, sitä etsittiin sitten haravointi taktiikalla. Tässä meni yksi joukkue meistä ohi. Loput rastit löytyivät suht helposti, tosin ensimmäisen rastin pummin ansiosta joukkueita tuli iholle kolmannen rastin luona. Neljäs löytyi helposti, ja jätimme loput porukasta etsimään rastia. Tämän jälkeen emme enää muita reitillä nähnytkään. Kaksin rallattelimme pyöräpätkät ja muutaman Quest tehtävän, jotka oli pidetty simppelinä fyysisenä tehtävänä (punnerrus ja kottikärry kävely). 

Vaihtopaikalle pyörät ja viimeinen jalkapätkä edessä. Rasteja oli 11 kappaletta, kartta tuo 1:20000 eikä juurikaan yhtään polkua. Metsäkone uria oli kartassa muutama. Maastossa niitä oli kymmeniä ja kymmeniä, sikin sokin ja samansuuntaisesti kartan kanssa ja vaikka mihin suuntaan. Maastokin oli sitten sitä luokkaa: 0-10 vuotta vanhojen hakkuiden jäljiltä.  Maalissa tästä muistutti verinaarmuiset jalat nilkasta polveen. Suunnalla mentiin. Mentiin varmaan läpi harmaan kivenkin ja umpivihreän metsän. Kartassa ei kuviorajoja tai maaston värejä näkynyt. Siitä mentiin, minne suunta näytti. Jalkapätkään meni varmaan parituntinen, matka oli kerrassaan pitkä. Tuntui pitkältä, eikä tennari enää noussut. Kaksi viimeistä rastia pystyi sentään juoksemaan metsäautotien pohjaa ja tietä pitkin maaliin. Maalissa sijoitus 5. Jäimme jännityksellä odottelemaan Keken ja Peten maaliin tuloa. Ja sieltähän pojat viimein tulivat, vartti meidän jälkeemme lähteneenä ja maalissa seitsemän minuuttia meidän jälkeemme. Voittivat meidät kahdeksalla minuutilla.

Tavoite täyttyi silti; pojat eivät tulleet ohi reitillä, meidän kisamme oli suht ehjä ja vauhti hyvä. Muutaman geelin taktiikalla mentiin taas ja juomapuoltakin oli tarpeeksi. Melonta sujui hyvin ja yhteistyö toimi. Reitillä kirosimme viimeistä jalkapätkää sääret verillä, manasimme savon ryteikkö metsät, mutta sitähän tämä seikkailu on. Liian helppo olisi tylsää. Välillä tuntuu fyysisesti, tunteet loiskuvat reitillä, mutta maalissa on aina kaksi onnellista; tiesipähän taas tehneensä ja saaneensa ammentaa voimansa metsään. Sitä tunnetta ei voita mikään. 

Kotiin ajeli kaksi aika iloista tyttöä.