Oppia hakemassa

Sisu-Seikkailu2020, Puutec-sarja

Meidän joukkueessa seikkailukisakokemusta ei kummallakaan ole vielä paljoakaan, vaikka

muuten kaikenlaisten lajien parissa vuosia onkin vietetty. Viime kesänä oli kummallakin

ensimmäiset kesäkisat, ja toinen niistä, Sisu-seikkailun Sisu-sarja, ensimmäinen tiiminä.

Siitä jäi muuten hyvät fiilikset, mutta pyörän hajoaminen jo kisan alkupuolella jätti

suoritukseen oman leimansa.

Tänä vuonna lähdettiin pidempään sarjaan treenimielellä ilman tulostavoitteita. Haluttiin pitää

vain hauskaa ja saada ehjä suoritus, ilman isoja virheitä ja kalustomurheita. Suunnistaa

hyvin ja ylipäätään harjoitella yhdessä tekemistä ja pidemmässä kisassa eteen tulevia

lukuisia valintoja, vaihtoja ja ylipäätään suorituksen kasassa pitämistä.

Edellisen vuoden aikana on suunnistettu melko paljon ja sen huomasi nyt positiivisesti. Rata

oli suunnistuksellisesti vielä suhteellisen helppo.

Muutamia lennosta tehtyjä reittivalintoja voi jälkeenpäin katsoa, että olisi pitänyt tehdä toisin,

mutta se on sitä oppimista. Monta hyvääkin valintaa matkalla tehtiin.

● Koko kisassa tehtiin käytännössä vain kaksi selvää virhettä, rastia 12 etsittiin

muutama minuutti, kun jäi katsomatta rastimääre (ojien risteys), ja Jaamankankaalla

lähdettiin kerran väärälle uralle. Siinä tehtiin ainut vähän isompi virhe, noin 10

minuuttia. Tähän saakka oli pysytty hyvin mm. Uroskarhut-joukkueiden kyydissä

mutta tämän virheen tähden nippu edellä pääsi karkaamaan kiinniajamattomiin. Yksi

virhe maksoi siis sijoituksia, mutta eipä sijoituksen perässä varsinaisesti kisailemassa

oltukaan.

Koko kisan ajan homma pysyi hyvin kasassa ja tekeminen maltillisena. Virheiden tai väärien

valintojen jäkeen katsottiin maltilla, mikä on seuraava liike eikä jäty itseämme sättimään.

Vaihdettiin tsempit; hyvin huomattu tai hyvin korjattu. Matka jatkui. Vähäiseen

pyöräsuunnistuskokemukseen verraten onnistuttiin siis tavoitteissa ihan hyvin.

Jos olisi asetettu tavoitteita kokonaisajan ja sijoituksen suhteen, selkein kehityskohde on

vaihdoissa. Tällä kertaa hoidettiin ne tietoisesti hyvin maltilla, jotta turhalta sähläämiseltä ja

sen aiheuttamilta joutavilta virheiltä vältytään, ja siinä onnistuttiinkin hyvin.

Harjaantuneempien kilpakumppaneiden vaihtaessa kuitenkin minuutteja nopeammin, on

selvää että muutamankin minuutin kaula on pitkä kiinni ajettavaksi.

Jäjestäjälle  suuret kiitokset. Kisa rytmittyi mukavasti. Alun Kolinpolun osuus oli pidempien

siivujen työpätkä ja sen jälkeen keskivaiheilta alkoi nopeatempoisempi vaihtelu lajien ja

questien muodossa. Kisa ei tuntunut pitkältä puurtamiselta vaan mielenkiinto säilyi aivan

loppuun, vanhojen karttojen suunnistukseen saakka.

Questeissa iloa irtosi erityisesti lamppusuunnistuksesta vanhassa kasarmirakennuksessa.

Varsinkin ullakolla oli hieno tunnelma, kun satuttiin questille niin, ettei siellä häärinyt muita

samaan aikaan. Golf-quest oli kepeän hauska. Melkein harmitti, kun klaarattiin se kumpikin

ekalla yrittämällä, niin loppui lyhyeen.

Koko kisassa perussuunnistukseen oli saatu mukavasti vaihtelua, tuoreutta ja

elämyksellisyyttä erilaisilla kartoilla ja upeilla kohteilla. Vanhimmat karttapalat olivat

1800-luvulta, ajalta jolloin Höytiäsen rantaviiva oli nykyistä jopa 400 metriä idempänä.

Radan alkupuolella Pyytivaaralta avautuvat maisemat sekä loppusuoran

Kotiseutukeskuksen miljöö olivat mieleenpainuvia kohteita.

Kummallekin jäi kisasta päällimmäiseksi positiivinen kokemus.

Koko rata läpi selkeästi määräjassa ilman isompia jossitteluja, hyvää yhteistyötä ja

hauskanpitoa.

-Karsu Grinders

Antti & Minna